Esseen kirjoittamisesta

Aloitus tuntui vaikealta. Luin ensin läpi 3 vuoden takaiset kandivaiheen mediakasvatusmateriaalit. Tutustuin myös useisiin kirjoihin. Mietin myös millaisia reaktioita työpaikalla tapahtui kun puhuin mediakasvatuksesta. Voi sitä vastustusta. Educa -messuilla tänä vuonna oli paljon digi- ja mediakasvatuksesta. Sain sieltä esitteen mediakasvatusprojektista työyhteisössä. Aloittamista vaikeutti myös se, että en ollut ihan varma mistä näkökulmasta pitäisi kirjoittaa. En päässyt yhteiseen tapaamiseemme. Luin toisten kirjoittamia tekstejä useampaan kertaan päästäkseni sisälle mikä oli meidän kysymyksemme.

Aihe vei mennessään. Innostuin. Oli uskomatonta lukea vuonna 1989 julkaistusta YK:n Lastenoikeuksien sopimuksesta, miten meidän aikuisten tulisi osallistaa lapsia tuottamaan ja käyttämään mediaa sekä suojella lapsia haitallisesta mediasta. Onko meillä vaihtoehtoja jättää mediakasvatus väliin?

Todella mielenkiintoista oli myös se, kuinka 3 vuotta vanhat mediakasvatus materiaalit ovat jo vanhoja!!! Tiedän, että silloinen innokas opettajamme opetti aihetta ensimmäistä kertaa. Materiaalit olivat uusia 3 vuotta sitten. Mediataito.fi määritellään eri asioita ja käytetään eri termejä kuin 3 vuotta sitten. Tuntuu, että mediakasvatuksessa ollaan sisäistetty asioita nyt enemmän. Niitä pidetään enemmän kietoutuneena joka päivään. Tämä on minun henkilökohtainen havainto.

Itse opin ettei meillä ole vaihtoehtoja kieltäytyä mediakasvatuksesta. Mediakasvatus on lapsen perusoikeus, koska elämme keskellä mediakulttuuria. Mediaa on joka paikassa. Oli myös erittäin mielenkiintoista kerrata mitä mediakasvatus on ja mitä siinä opetetaan: katsomaan ja kuuntelemaan mediaa kriittisesti, miettimään mitä on jätetty pois ja miksi, kenelle media on suunnattu ja mitä se vaikuttaa toisiin. Mediakasvatus on paljon muutakin kuin digilaitteiden käyttämistä. Varhaiskasvatuksessa digilaitteet eivät olekaan keskiöissä.

Kertasin myös mitä on oppimisympäristö. Vaikka käsite on tuttu, niin ensimmäinen mielleyhtymä siitä minulle on fyysinen ympäristö. Tärkeintä on kuitenkin ihmisten asenteet ja ne tulevat esille sosiaalisessa ja pedagogis-ditaktisessa oppimisympäristö ajattelussa.
Odotan innolla, että kaikki saavat osansa kirjoitettua esseeseen. En malttaisi odottaa ennen kuin pääsemme vertailemaan tuloksiamme. 

Esseen kirjoitusprosessi käyntiin

Tapasimme perjantaina 12.2. tavoitteenamme saada ideapaperi esseetä varten valmiiksi. Melkein kaikki ryhmämme jäsenet pääsivät onneksi paikalle. Etukäteen olimme sopineet, että hyödynnämme ideoinnissa Marko Kuuskorven väitöstutkimusta Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö - Käyttäjälähtöinen muunneltava ja joustava opetus (2012). Kukin oli myös miettinyt valmiiksi joitakin ideoita. Teemaksi valikoitui melko yksimielisesti opetuskulttuurin muutos oppimisympäristön muutoksen taustalla. Haluamme hyödyntää esseessä kirjavaa taustaamme. Päätimmekin tarkastella aihetta niin varhaiskasvatuksen, perusopetuksen kuin ammatillisen koulutuksen näkökulmasta. Loimme esseetä varten OneDrive-tiedoston, jota kaikki pystyvät työstämään.

Esseen aihetta suunniteltaessa keskustelu ajautui välillä sivupoluille. Joku näki haasteena eri mediasukupolvien kohtaamisen, erityisesti diginatiivien opettamisen. Toiset vierastivat itse käsitettä diginatiivi. Yhtä mieltä olimme siitä, että oppilaiden digiosaamista tulisi hyödyntää. Ehkä he voisivat itse myös suunnitella opetusta. Teknisten laitteiden puute ja opettajien asenteet ovat kuitenkin usein esteenä oppilaiden osaamisen valjastamiselle yhteiseen käyttöön. Tämä kaikki viestii siitä, että niin opetuskulttuurilta kuin oppimisympäristöltä edellytetään muutoksia. Opettaja on avainasemassa näissä muutoksissa.

Webinaari: 10 myyttiä sosiaalisesta mediasta

Kävin ”oppimassa” sosiaalisen median kymmenestä myytistä, jotka estävät sosiaalisen median hyödyntämisen. Linkki webinaariin:  http://www.dicole.com/2013/07/26/webinaari-10-myyttia-sosiaalisesta-mediasta/

Myytinmurtajina kyseisessä webinaarissa ovat Tiina Neuvonen ja Antero Aalto Dicolesta. Webinaari on tehty vuonna 2013, joten osa myyteistä on varmasi jo muuttaneet muotoaan. Silti itselleni ihan hyödyllinen Webinaari-tunti. Webinaarissa nostetaan esille kymmenen syvään juurtunutta käsitystä sosiaalisen median hyödyntämisestä organisaatioiden markkinoinnissa. Listaan tähän lyhyesti läpikäydyt myytit ja niiden murtamiset.

Myytti 1 Sosiaalisessa mediassa on pakko olla

Murtajien mukaan sosiaalisessa mediassa ei kannata olla mukana, jos ei näe siihen mitään hyvää perustetta. Liiketoiminnan kannalta on tärkeää, että sosiaalisessa mediassa oleminen on strategian ja tavoitteiden mukaan tarkoituksenmukaista. Voidaan kysyä, että onko liiketoiminnan kohdeyleisö sosiaalisen median käyttäjä?

Myytti 2 Kesätyöntekijä hoitaa

Kesätyöntekijän ei myytinmurtajien mukaan pitäisi hoitaa sosiaalisen median kanavia, vaan sitä tulee hoitaa yrityksen toimialan hyvin tunteva henkilö. Sosiaalinen media on tärkeä, suora ja vuorovaikutuksellinen yhteys asiakkaaseen. Sosiaalisen median hyödyntäminen ja käyttäminen vaatii organisaatiolta resursseja.

Myytti 3 Sosiaalinen media on passé

Osaltaan totta – suurin hypetys on ohi. Digitalisaatio, eli palveluiden sähköistämisen mahdollisuudet ovat kuitenkin tulevaisuutta, jota tulee hyödyntää myös sosiaalisen median kautta. Sosiaalisen median hyödyntäminen tulee aina olla yrityksen strategian ja tavoitteiden mukaista.

Myytti 4 Sosiaalisen median toimenpiteet voi ulkoistaa

Myytinmurtajien mukaan yrityksen keskeisiä toimia ei kannata ulkoistaa, vaan kontrollin ja osaamisen tulee olla organisaatiolla itsellään. Jatkuvan osaamisen kehittämisen tulee olla keskiössä, myös sosiaalisen median hallinta.

Myytti 5 Sosiaalinen media ei toimi eikä tuota

Sosiaalisen median markkinointihyödyntämisessä tulee olla realistiset tavoitteet ja muistaa sosiaalisen median erilaiset syklit ja toimintamekanismit.

Myytti 6 Sosiaalisen median tuloksia ei voi mitata

Liiketoiminnan tavoitteet määrittelevät aina käytettävät mittarit, myös sosiaalisen median suhteen. Sosiaalisen median mittareilla voi mitata missä asiakaspalvelupolun vaiheessa sosiaalinen media on vaikuttanut asiakassuhteeseen. Mittarit voivat olla määrällisiä tai laadullisia, riippuen siitä, että onko sosiaalisen median toiminta yksisuuntaista passiivista toimintaa vaiko kaskisuuntaista vuorovaikutuksellista palvelua. Yritykselle on tärkeää olla tietoinen millaisia etuja sosiaalinen media voi tarjota, sitä on hyvä organisaation sisällä tutkia ja pohtia.

Myytti 7 Sosiaalinen media ei ole johdon asia

Mediaosaaminen on osa organisaation imagoa, joten on olennaista, että johto on sitoutunut ja aktiivinen sosiaalisen median kehittämisen suhteen. Liiketoiminnan kannalta on tärkeää, että sosiaalisen median hyödyntäminen on strategian ja tavoitteiden mukaista. Sosiaalinen media mahdollistaa avoimen dialogin asiakkaiden kanssa.

Myytti 8 Sosiaalinen media toimii kuten perinteinen media

Kampanja-ajattelu leimaa edelleen sosiaalisessa mediassa käytettävää markkinointia. Markkinoinnin voisi toteuttaa myös kaksisuuntaisesti, jolloin yritys voi oppia kohderyhmältään, reagoida nopeammin toiveisiin ja rakentaa joustavampi asiakaspalvelu.

Myytti 9 Sosiaalinen media on negatiivisen palautteen tyyssija

Saatu palaute kannattaa hyödyntää organisaation toiminnan kehittämiseen. On hyvä pohtia mihin tarkoitukseen sosiaalisen median kanavaa käyttää, onko se markkinoinnin väline vaiko asiakaspalveluun tarkoitettu.

Myytti 10 Sosiaalinen media on massamedia

Myytinmurtajat näkevät suuren hyödyn sosiaalisen median vuorovaikutteisuudessa. Haasteena nähdään, että yleisö fragmentoituu ja hakevat uusia mielenkiinnon kohteita. Sosiaalista mediaa tulee tulevaisuudessa osata hyödyntää enemmän siinä, että tiedetään mitkä ovat kohderyhmän tarpeet, motiivit ja kiinnostus organisaatioon tarjoaman tuotteen/palveluun nähden.

Lähde: http://www.dicole.com/webinaari-10-myyttia-sosiaalisesta-mediasta/

26.2.2016 Oppimisympäristöjen nykytilanne ja tulevaisuus

Luennon antia

Luennoitsijan oli tänään Matleena Laakso. Hän on kasvatustieteilijä, joka kouluttaa opiskelumaailman ihmisiä (siis ihan koululaisesta rehtoriin) käyttämään digitaalisia viestimiä opetuksessa.  Esimerkiksi videoneuvotteluilla voidaan oppilaitoksilla opettaa harvinaisia kieliä ja uskontoja.

 

Matleena Laakso kertoi omaa taustaansa. Hän on ollut opetuksen kehittämisen  hankeissa mukana. Hän tekee oppimateriaalinsa verkkoon vapaasti käytettäväksi. Hänen kotisivunsa on matleenalaakso.fi  . Nämä kotisivut on hyvä pitää mielessä, koska Matleena päivittää kokoajan koulutuskalenteria webinaarista eli websaminaareista.

Hänen aineistonsa on vapaasti käytettävissä. Tässä merkkien selityksiä hänen kirjoituksissaan

cc                        aineisto vapaasti käytettävissä

by                        aineiston tekijä pitää mainita

sa                        muokattu tuotos pitää jakaa muille ja antaa samat käyttöoikeudet kuin aineistolla      jo  on.

Freelancerina hän saa töitä verkostumalla. Erilaisissa seminaareissa ja tapahtumissa hän menee aina vieraiden pöytään. Myös se, että hänellä on materiaalia verkossa, on tuonut opetuspyyntöjä. Katsoimme hänen tuotantoaan SlideShare sivustolta. Sieltä löytyy esimerkiksi avoimia koulutusmateriaaleja

Opettajat pitävät kovasti  facebook-ryhmistä. Koulutuksia on vuosittain esim. ITK konferenssi Aulangolla. Lontoossa on vuosittain Bett-messut, siellä oli teema viime vuonna yhteisöllinen oppiminen. Nyt on vallalla maker-kulttuuri eli oppilaat itse tuottavat oppimateriaalia. Halutaan, että oppilaat ovat aktiivisia ja luovat yhteyksiä koulun ulkopuolelle. Halutaan, että oppijat etsivät itse tietoa eivätkä opettele asioita ulkoa.

Harjoittelimme myös miten lisättyä todellisuutta (eli katsotaan todellisuutta linssin läpi eli englanniksi AR) harjoitusradalla. Harmitti, että verkkoon ei päässyt eikä oltu etukäteen voitu tutustua ja ladata ohjelmia kännyköille. 

Tiedon tasoja nykyään on henkilökohtainen ja  jaettu tieto, fyysinen ja virtuaalinen, formaali, informaali ja non-formaali, globaali ja lokaali. Kyllä on monenlaisia. Kun itse olin pieni, ei tarvinnut tietä kuin  lähielämän piiriin kuuluvaa tietoa.

Globaalista kysely opettajille mitä sähköistä teknologiaa he käyttävät eniten. Twitter on ollut kyselyn ykkösenä jo 7 vuotta. Ehkä olisi minunkin aika tutustua siihen. En halua jäädä kehityksestä jälkeen.

Matleena käytti paljon aikaa meidän vakuuttamiseen, että tekniikka ei saa olla isäntä vaan renki eikä tekniikan tarvitse olla niin vaikeaa. Meidän pitäisi olla oppilaita edellä tvt:ssä eli tieto ja viestintä tekniikassa. Teknologia pitäisi sulauttaa arkeen. Tekniikka on opittavissa, vaikka luennolla olikin todella turhauttavaa yrittää päästä kyselyihin ja peleihin, kun verkko tökki.

Hänellä oli myös käytännön vinkkejä ja eri osoitteita jotka tulevat moodle sivuille. Esimerkiksi opetuksen tähtimalli: vain yksi osoite opetukseen ja siinä sitten linkkejä muihin juttuihin.

Opeverkostot.wikispaces.com/Facebook  matleenan sivuista 



MOBIILIRATA

Luennon loppupuolella suoritimme luentosaliin rakennettua mobiilirataa. Radalla oli rasteja, joissa käytettiin esim. Aurasman ja QR-koodilukijan sovelluksia. Rata oli mielenkiintoinen ja hauska uusi opetusmuoto, mutta aloimme pohtia sen toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta oppimisessa.

Ensinnäkin ongelmana ovat usein toimimattomat nettiyhteydet, kuten saimme tälläkin tunnilla huomata. Suuri osa ajasta meni siihen, että laitteita yritettiin saada nettiin ja niihin yritettiin ladata sovelluksia, jotta rasteja päästäisiin käymään läpi. Tämä olisi varmasti yksi pulmakohta myös oppilaiden kanssa.

Huomasimme myös, että rataa käydessämme huomiomme kiinnittyi teknologian ja sillä synnytettyjen lisättyjen todellisuuksien ihasteluun ja varsinainen oppisisältö jäi vähälle huomiolle. Oppilaiden kanssa teknologian tulisi olla luonnollinen osa opetusta, jotta huomio kiinnittyisi oikeisiin asioihin ja oppimista tapahtuisi. Jotta mobiiliradasta saataisiin toimiva osa opetukseen, tulee opettajan olla hyvin perehtynyt sen käyttöön, radan tulee olla tarkoin rakennettu ja oppilaat ohjeistaa tarkasti.  Omien kokemusteni pohjalta tällaisen radan käyttö omalla oppitunnillani tuntuisi varsin haastavalta ja isolta projektilta. Toisaalta, jos oppilaat ovat tottuneet teknologian ja tiettyjen sovellusten käyttöön opetuksessa, sujuu oppiminen mutkattomammin.

Yksi ehdottomasti hyvä puoli mobiiliradan käytössä on se, että oppiminen tapahtuu ulkona pulpetista. Oppilaat saavat kierrellä rasteilta toisille ja oppia yhdessä. Ratoja voidaan rakentaa myös luokkahuoneen ulkopuolelle, vaikkapa luontoon.

 Vesan puheenvuoro lopussa teille poissaolleille tiedoksi:

oppimistehtävä: webinaari linkki, tarkempi tutustuminen yhteen

mitä hyvää ja huonoa blogityöskentelyssä, olisitko valmis jatkamaan omassa työssäsi.

Moodle alueelle helmikuussa essee ohjeet. etsi lähde tai pari  

MOOC - rajoja ja mahdollisuuksia

Päivi Svärd esitteli luennolla 21.1. yhtä avointen oppimisresurssien muotoa, MOOC-kursseja. Itselleni termi ei ollut täysin vieras, sillä olin törmännyt siihen eräällä toisella kurssilla, jolla joku kertoi lyhyesti, mistä ilmiössä on kyse. Tämän perusteella ennakkokäsitykseni aiheesta ennen luentoa oli se, että MOOC on verkossa suoritettava kurssi, jolle voi osallistua suuri määrä opiskelijoita. Käsitykseni sai vahvistusta ja tarkentui. MOOCeilla tarkoitetaan suurelle osallistujamäärälle suunnattuja vapaita ("free") eli ilmaisia ja kaikille avoimia kursseja, joiden opetusmateriaali on hajautettu verkkoon. Niissä on matala osallistumiskynnys, mikä johtuu osittain siitä, että kurssin keskeyttämisestä ei seuraa sanktioita. Tällaisten kurssien vahvuuksia ovatkin juuri matala osallistumiskynnys ja opiskelun omaehtoisuus. Periaatteessa kuka tahansa voi osallistua juuri itseään kiinnostavalle kurssille, ilman sosiaalisia tai suorituspaineita. Sanktiottomuus on kuitenkin saanut osakseen myös kritiikkiä, sillä MOOC-kurssien keskeyttämisprosentti on yleensä suuri. Uhkana voidaankin nähdä se, että kyky pitkäjänteiseen ponnisteluun heikkenee. Se, että yksilö voi ilmoittautua kurssille, muodostaa jonkinlaisen kokonaiskuvan sen sisällöistä, valikoida ja painottaa aiheita kiinnostuksensa mukaan ja määritellä itse osallistumisensa intensiteetin, vahvistaa nyky-yhteiskunnassa vallitsevaa silmäilyyn perustuvaa ja nopeutta korostavaa tiedonhankintatapaa. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole uhka, sillä avointen verkkokurssien toimintaperiaatteen ansiosta yksilö voi keskittää tarmonsa juuri sellaisten aiheiden opiskeluun, jotka ovat hänelle itselleen merkityksellisiä. Tällöin opiskelu on mielekästä ja yksilö todennäköisemmin myös suorittaa kurssin loppuun.

Svärdin mukaan MOOC-kursseja järjestävät korkeakoulut, kaupalliset toimijat, yleishyödylliset ja vapaan sivistystyön organisaatiot. Niitä voidaan suorittaa vaikkapa muun opiskelun sijasta tai ohella, harrastuksena, ammattitaidon täydentämiseksi tai verkostoitumisen takia. Tällaiseen avoimeen oppimisresurssiin voidaan päätyä esimerkiksi siksi, että halutaan mahdollistaa opiskelu, edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tutkia oppimista tai rekrytoida opiskelijoita. Taustalla voi olla myös kaupallisia tai ideologisia intressejä, mikä on yksi MOOCien uhkatekijä. Opiskelijalta vaaditaan kriittisyyttä, jotta hän pystyy havaitsemaan opetuksen motiivit, esimerkiksi kurssin mahdollisen rahoittajan vaikutukset kurssisisältöihin.

Opintopiiriryhmässä tutustuimme pikaisesti Courseran (https://www.coursera.org/) tarjontaan ja hieman tarkemmin erääseen kurssiin, jonka nimi oli "How to change the world". Kiinnostukseni heräsi, enkä ihmettele ollenkaan, että ihmiset intoutuvat osallistumaan MOOC-kursseille. Laajasta valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin tarkemman tutustumisen arvoista. Pohdimme kuitenkin sitä, ovatko kurssit sittenkään täysin avoimia. Ne kun yleensä pidetään englanniksi. Tämä rajaa osallistumisen mahdollisuuksia. Kielitaidon lisäksi tarvitaan oppimistaitoja, lähinnä itsesäätelytaitoja.

 Löysimme netistä MOOCeja käsittelevän, vuonna 2010 julkaistun tutkimusartikkelin "The ideals and reality of participating in a MOOC (http://www.lancaster.ac.uk/fss/organisations/netlc/past/nlc2010/abstracts/PDFs/Mackness.pdf), jonka ovat kirjoittaneet Jenny Mackness, Sui Fai John Mak ja Roy Williams. Tutkimuksessa selvitettiin eräälle kanadalaisen yliopiston järjestämälle MOOC-kurssille osallistuneiden kokemuksia suhteessa konnektivismin neljään periaatteeseen, jotka ovat autonomia, moninaisuus, avoimuus ja vuorovaikutus. Tutkimus vahvisti näiden periaatteiden olevan MOOCin piirteitä. Samalla tutkimus kuitenkin paljasti, että niihin liittyy paradokseja: mitä autonomisempi, moninaisempi ja avoimempi kurssi on ja mitä vahvemmin oppijat ovat yhteydessä toisiinsa, sitä todennäköisemmin heidän oppimistaan rajoittavat struktuurin, tuen ja maltillisuuden puute, ja sitä enemmän he hakeutuvat perinteisiin opetusryhmiin (vastakohtana avoimelle verkostolle). Itse arvelen ilmiön selittyvän sillä, että kurssille osallistuneiden oppimistaidot eivät olleet riittävän vahvat. Heiltä siis odotettiin enemmän itseohjautuvuutta.

 Kaikista edellä mainituista kriittisistä näkökulmista huolimatta näen MOOCeissa enemmän potentiaalia kuin uhkia tai heikkouksia.

Keskustelua eri pedagogisista malleista ja niiden toteutustavoista

Tässäpä avaus luennon kaksi tehtävään. Tässä keskustelullemme luoma tiivistelmä käsitteistä ja alustus, sana vapaa.

Sulautuva opetus

Sulautuva opetus (blended learning) yhdistää kontaktiopetuksen sekä viestintä - ja verkkopohjaisen opetuksen. Tässä vaiheessa voidaan miettiä, että johan tälläista opetusmenetelmien integrointia on tehty iät ajat: on pohdittu toiminnallisen ja normaalin ”pulpetti”opetuksen linkittymistä yhteen. Joten mitä uutta tämä termi muka sitten pitää sisällään? Sulautuva opetus haastaa lisäksi myös yksilöiden oppimistaitoja, eli tiedonsiirtämisen vastuu ei pelkästään ole opettajan. Opetusta ja oppimista tarkastellaankin uusien oppimisympäristöjen kautta ja näin pyritään hallitsemaan uusia tiedon käsittelyn mekanismeja. Kontakti -ja verkkoopetuksen yhdistämisen on todettu näkyvän tehokkaasti oppimistuloksissa, avaavathan erilaiset opetusmenetelmät sekä opetuksessa että yksilön oppimisessa uudenlaisia tapoja jäsentää ja ymmärtää tieto. Näemme tämän siten, että sekä kontaktiopetuksen että verkkopohjaisen opetuksen linkittäminen tehostaa oppilaan oman ajattelun kehittymistä, sillä se vaatii sopeutumista ja uusien lähestymistapojen löytämistä moninaisessa opetuksessa. Koulutusleikkaukset ja resurssipula tuo sulautuvan opetuksen mahdollisuuden enemmän ajankohtaisiksi: esimerkiksi eri yliopistojen välillä tehtävä etäverkko opetus ja jopa kansainvälinen opetus yli verkkoympäristörajojen, hyödyntävät sulautuvaa opetusta jossa tapahtuu sulautuvaa oppimista. Maisteriopiskelijana myös osa meistä käy kontaktiopetuksessa muualta ja osa on välillä estynyt tulemaan kontaktiopetukseen, joten vaihtoehtoiset suoritustavat ovat esimerkiksi juuri yliopiskelussa jo arkipäivää ja toimiva ratkaisu osalle opiskelijoista.  

Blended Learning
(Lähde: http://www.theteslaacademy.com/whatisblended/)


Yhteisöllisen oppimisen sovellutukset, Tutkiva oppiminen

Tutkiva oppiminen tarkoittaa sitä, että tiedonhankinta ja oppiminen on itseohjautuvaa, eli oppija lähtee liikkeelle asettamalla ongelmia, muodostamalla omia käsityksiään ja ymmärrystään rakentamalla näin syntyneestä tiedosta aiempaan tiedostaneensa vielä laajempia kokonaisuuksia. Vaikka tutkivan oppimisen tiedonkäsittely voidaan nähdä hyvin yksilöpainotteisena, tiedonhankinnan prosessi syvenee, kun opiskelijana omat kokemukset ja tavat opetella tietyt asiat, voidaan jakaa oppimisyhteisön kesken. Yhteisöllisen oppimisen näkökulmasta, keskeistä siis on jakaa syntynyt tieto oppijoiden kesken. Tutkivan oppimisen tavoitteena on ohjata oppilaita hakemaan tietoa toisiltaan, toteuttaa yhdessä aivoriihiä ja esimerkiksi learning cafe tyyppistä yhteisöllistä oppimista ja välittää toisilleen uusia ajattelumalleja ja yleisesti kehittää omia päättely ja tiedonhankintatapojaan.

Lähteet:

Seitamaa- Hakkarainen, P & Hakkarainen, K.

http://www.mlab.uiah.fi/polut/Yhteisollinen/teoria_tutkiva_oppiminen.html

Hakkarainen, K., Lipponen, L., Ilomäki, L., Järvelä, S., Lakkala, M., Muukkonen, H., Rahikainen, M. & Lehtinen, E. (1999) Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä. Helsingin kaupungin opetusvirasto.

Luento 14.1.

Luennon johdattelemana päädyimme siihen, että blogissa viritetään keskustelua seuraavista teemoista:

• Millaisia ovat tulevaisuuden oppimisen taidot?
• Digitaalinen kuilu

Millaisia ovat tulevaisuuden oppimisen taidot

Informaation määrän lisääntyminen ja sen saatavuuden helppous pistää miettimään, millaisia tulevaisuuden oppimisen taitoja meidän tulisi itsellemme kehittää? Miten opimme hyötymään ympäröivästä tiedosta tehokkaasti ja fiksusti? Yhteiskunnallisena oletuksena on, että digitalisaatio lisää tiedon saatavuutta ja avoimuutta ja, että se lisää tätä kautta tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Näin ei kuitenkaan välttämättä käy, mikäli kaikilla ei ole riittävää osaamista, välineitä tai yhteyksiä, jotka mahdollistavat tiedon saannin.  

Tieto muuttuu ja kehittyy kiihtyvällä vauhdilla, miten muutokseen opitaan suhtautumaan tai miten se osataan hyödyntää itseä tai yhteisöä parhaalla mahdollisella tavalla? Miten tiedon ”sekamelskasta” löydämme oikean ja oleellisen? Miten tieto esitetään, jotta se on kaikille ymmärrettävää?

Itseäni on enemmän ja enemmän alkanut kiinnostamaan yhteisesti jaettu tieto, osaaminen ja kehittäminen. Tällä hetkellä yritykset hankkivat omille tuotteilleen mallisuojia ja patentteja, jotta tuotteet ovat, kopioinnin estämiseksi, mahdollisimman hyvässä suojassa. Kiehtovaa ja uutta minusta on ajatus, kuten esimerkkinä Hyperloop-kapselin kehittämisessä on tehty, että tuote jaetaan verkossa siten, että se on kaikkien halukkaiden muokattavana ja kehitettävänä. Hyödytään siis mahdollisimman tehokkaasti siitä osaamisesta mitä meillä on yhteisesti olemassa. Tietoa ei siis ”pihdata”, vaan pyritään hyödyntämään se yhteisesti.

On helppo uskoa ja vakuuttua siitä, että tulevaisuuden avaintaitoja ovat:

• nopea ja jatkuva oppiminen
• joustavasti muutettava identiteetti
• tiedon hankinta, käsittely ja tuottamisen taidot
• yhdessä oppiminen taidot
• metataidot, kuten esim. ongelmanratkaisukyky, luovuus, tiedon hyödyntäminen ja tietokriittisyys
• itsearviointitaidot

Lopuksi mieltäni jää askarruttamaan ajatus, että opetetaanko me näitä asioita lapsillemme? Entä onko nämä taidot kaikkien haltuun otettavissa? 

Digitaalinen kuilu

Digitaalisen tiedon hyödyntämisessä tarvitaan soveltuvia välineitä, taitoa ja motivaatiota. Voidaankin sanoa, että digitaalinen kuilu ilmenee, mikäli jokin näistä edellä mainituista tekijöistä uupuu. Sanomalehti-sukupolven 1930-1950-luvulla syntyneillä ja 2000-luvulla syntyneillä diginatiiveilla on aivan eri lähtökohdat tämän päivän informaatioympäristöihin. Sukupolvien välinen kuilu on hyvin ilmeinen ja ikääntyvät saattavat helposti jäädä digitaalistuvien palvelujen ja informaatioympäristöjen ulkopuolelle. Samoin koen olevan lapsilla, nuorilla tai aikuisilla joilla ilmenee oppimiseen liittyvää problematiikkaa. Onko tieto esteetöntä, helposti ymmärrettävää ja helposti löydettävissä? Hankala näen myös sen, että kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia päästä hyödyntämään digitalisaation mahdollisuuksista, uupuvan välineistön vuoksi.

Johdantoluento 12.1.

 Itse en valitettavasti päässyt osallistumaan ensimmäisellä luennolle, mutta opettaja oli laittanut kaikki käsitellyt materiaalit moodleen, joten asiaan pääsi hyvin sisälle poissaolosta huolimatta.

Ilahduin suuresti, kun huomasin, että nämä uudet tekniset oppimisympäristöt ja –välineet ovat konkreettisesti käytössä koko kurssin ajan, myös luennon aikana.

Opintojakson teema on sisällöltään hyvin ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Ollaan enemmän ja vähemmän kaikki suuntautumassa kasvatustehtäviin, joten oppiminen ja oppimista tukevat ympäristöt ovat meille kaikille haltuun otettava tärkeä aihealue. Kuten luennolla käytyjen asioiden pohjalta voi todeta, oppimisympäristöä voidaan määritellä monista eri näkökulmista, kuten fyysinen, sosiaalinen, tekninen, paikallinen ja pedagogis-didaktinen. Tai toisaalta oppimisympäristöjä voidaan kuvata formaaliksi (avoin) tai informaaliksi (suljettu) oppimisympäristöksi. Oppimisympäristössä toimintaan voi osallistua aktiivisena tai passiivisena osallistujana. Ympäristösuhde kuvaa millaisen kokemuksen osallistuja saa oppimisympäristöstä. Sukeltaminen, kuvaa aidossa oppimisympäristössä saatua kokemusta, kuten esim. museossa opittua. Oppimisympäristösuhdetta kuvaa myös imeytyminen, jolloin oppimisen kokemuksena on ulkoinen havainnointi esim. televisiosta katsottu ohjelma. Tänä päivänä oppimisympäristö määritellään hyvin yleisesti fyysisenä tai virtuaalisena paikkana tai tilana, jonne on muodostettu oppimista tukeva vuorovaikutuksellinen verkosto. Oppia voi siten missä vaan.

Nykyisistä, sanotaanko vielä kovin formaaleista opetus- opiskelukäytänteissä, pitäisi mielestäni siirtyä huomattavasti avoimempiin ja joustavampiin oppimisympäristöihin. Näin lapsella, nuorella tai aikuisella on mahdollisuus oppia omaehtoisesti aidossa ympäristössä ja yhteisössä. Onhan lähes kaikilla nykyään ”koko maailman tieto” heti käytettävissä. Miten me kasvattajat osataan ohjata hyödyntämään se? Oppimisympäristöt elävät mielenkiintoista murrosta, mutta itse ajattelen, että oppimisen tapa elää vielä suurempaa muutosta. Näistä kumpuaakin kysymykset; millaisia taitoja meidän tulee opettaa lapsille, kun tieto on heti käytettävissä, eikä siten ole tarvetta osata mitään ulkoa? No joo, ehkäpä salasanat kannattaa muistaa..

Tervetuloa!

Olemme viisi maisteriopintoja suorittavaa opiskelijaa Tampereen yliopistosta. Ryhmänä meidän on tarkoitus keskustella, pohdiskella ja vaihtaa ajatuksia muuttuvistaoppimisympäristöistä tämän blogin kautta. Blogi toimii samalla meidän oppimispäiväkirjana. Blogissa me työstämme luennolla ja tausta-aineiston pohjalta sovittuja teema-alueita.

Satu, Reeta, Tiina, Krista, Sara ja Jenni