Ilahduin suuresti, kun huomasin, että nämä uudet tekniset oppimisympäristöt
ja –välineet ovat konkreettisesti käytössä koko kurssin ajan, myös luennon
aikana.
Opintojakson teema on sisällöltään hyvin ajankohtainen ja
mielenkiintoinen. Ollaan enemmän ja vähemmän kaikki suuntautumassa
kasvatustehtäviin, joten oppiminen ja oppimista tukevat ympäristöt ovat meille kaikille
haltuun otettava tärkeä aihealue. Kuten luennolla käytyjen asioiden pohjalta
voi todeta, oppimisympäristöä voidaan määritellä monista eri näkökulmista,
kuten fyysinen, sosiaalinen, tekninen, paikallinen ja pedagogis-didaktinen. Tai
toisaalta oppimisympäristöjä voidaan kuvata formaaliksi
(avoin) tai informaaliksi (suljettu) oppimisympäristöksi.
Oppimisympäristössä toimintaan voi osallistua aktiivisena tai passiivisena
osallistujana. Ympäristösuhde kuvaa millaisen kokemuksen osallistuja saa oppimisympäristöstä.
Sukeltaminen, kuvaa aidossa oppimisympäristössä
saatua kokemusta, kuten esim. museossa opittua. Oppimisympäristösuhdetta kuvaa
myös imeytyminen, jolloin oppimisen kokemuksena
on ulkoinen havainnointi esim. televisiosta katsottu ohjelma. Tänä päivänä
oppimisympäristö määritellään hyvin yleisesti fyysisenä tai virtuaalisena
paikkana tai tilana, jonne on muodostettu oppimista tukeva
vuorovaikutuksellinen verkosto. Oppia voi siten missä vaan.
Nykyisistä, sanotaanko vielä kovin formaaleista opetus- opiskelukäytänteissä,
pitäisi mielestäni siirtyä huomattavasti avoimempiin ja joustavampiin oppimisympäristöihin.
Näin lapsella, nuorella tai aikuisella on mahdollisuus oppia omaehtoisesti aidossa
ympäristössä ja yhteisössä. Onhan lähes kaikilla nykyään ”koko maailman tieto” heti
käytettävissä. Miten me kasvattajat osataan ohjata hyödyntämään se? Oppimisympäristöt
elävät mielenkiintoista murrosta, mutta itse ajattelen, että oppimisen tapa
elää vielä suurempaa muutosta. Näistä kumpuaakin kysymykset; millaisia taitoja
meidän tulee opettaa lapsille, kun tieto on heti käytettävissä, eikä siten ole
tarvetta osata mitään ulkoa? No joo, ehkäpä salasanat kannattaa muistaa..
Oli pakko heti kommentoida tätä salasana-asiaa. Se ilmentää mielestäni osuvasti tietotekniikan haavoittuvuutta. Jos ei muista salasanoja, tietotekniikan hyödyntäminen mutkistuu. Jos laitteeseen tulee jokin vika, voi tekeminen tyssätä ja pahimmassa tapauksessa jo tehty työ kadota bittiavaruuteen. En kuitenkaan halua olla pessimisti. Mainitsemani ongelmat tuovatkin esille juuri kysymyksen siitä, mitä kasvatettaville tulisi opettaa. Heitä ei tule kasvattaa riippuvaisiksi digitaalisista laitteista, vaan ohjata käyttämään laitteita niin, että ne tarjoavat parhaan mahdollisen hyödyn.
VastaaPoistaVarsinaiselle luennolle en minäkään pystynyt osallistumaan, mutta luentomateriaaleista tein seuraavia poimintoja: Digitalisaatiosta käytävässä pedagogisessa keskustelussa pidän merkittävinä kysymyksiä oppimisen mielekkyydestä ja syventämisestä. Ehkäpä nämä ovat juuri uudenlaisen avoimen oppimisympäristön vahvuuksia. Erilaisia fyysisiä, sosiaalisia, paikallisia ja teknologisia ympäristöjä suunniteltaessa johtotähtenä tulisi kuitenkin aina olla didaktinen oppimisympäristö.
VastaaPoistaJouko Jousean luentomateriaalissa määriteltiin sosiaalinen media ja blogi sekä tarkasteltiin blogeja oppimisympäristönä. Esiin nostettiin sekä blogien etuja että heikkouksia. Etu, jota itse pidän tärkeänä, on mahdollisuus oman ympäristönsä omistajuuteen. Mielestäni omistajuudessa yhdistyvät osallisuus ja oppimisen merkityksellisyys.
Yhdessä oheismateriaalissa esiteltiin oppimisympäristöjen määrittelyjä ja ryhmittelyjä. Toisessa artikkelissa käsiteltiin blogeja yliopisto-opiskelussa. Blogien lukeminen ja kirjoittaminen mahdollistaa opiskelijoiden kollektiivisen käsitteellisen ajattelun.
Luin uudestaan ensimmäisen kerran diat ja minulle heräsi uusia ajatuksia. Olen opettanut pianonsoittoa 20 vuotta. Aluksi opetus oli erittäin opettaja vetoista. Mentiin oppikirjaa järjestelmällisesti. Luulin, että vain minun ammattitaitoni kehittymisen myötä opetustapa muuttui.Oppimisympäristöä lukiessani, huomasin että kyllä opetusajattelu on muuttunut kovasti. Nyt en ole muutamaan vuotena opettanut pianonsoittoa,koska olen opiskellut, mutta viimeiset kymmenen vuotta yritin kovasti ottaa opiskelijaa mukaan opetukseen. Sanoisin tätä osallisuudeksi. Kehoitin häntä sitten kun perusasiat oli kunnossa katselemaan kirjaa eteenpäin. Kokeilemaan erilaisia voimavihteluita kappaleisiin. leikkimään kappaleiden kanssa ja sitten yhdessä valitaan mikä esitystyyli sopii kappaleen luonteeseen parhaiten. Samoin teimme omia kappaleita ja kehotin kuuntelemaan levyltä miten kappale soitetaan: tunnelma, voimavaihtelut, yksityiskohdat. Sanalla sanoen valmistin oppilasta oppimaan muualtakin kuin saamaan opettajalta valmiita vastauksia. Eli opetustyyli lähenteli avointa oppimisympäristöä.Fyysisesti olimme luokassa ja hän harjoitteli kotona; sosiaalisesti ja psykologisesti yritin luoda myönteisen ilmapiirin ja meillä oli soittajaiset kaksi kertaa vuodessa, joten sosiaalisuus muiden oppijoiden kanssa tuli myös mukaan; teknisesti nauhoitimme joskus soittoa ja kuuntelimme valmiita nauhoituksia, varsinkaan nykykappaleet eivät aina olleet minulle tuttuja; paikallinen näkökulma tuli esille siinä, että esiinnyimme vanhainkodissa. Kehotin soittajia pitämään myös yksityisiä kahvikonsertteja omille mummoille, tädeille jne; Didaktinen näkökulma oli tietenkin kaikessa mukana. Jos olisin pitänyt kiinni siitä, että opettaja määrää kaiken ei tällainen opettaminen olisi onnistunut. Olin myös muuntuva opetustyylissä. Kaikki eivät halunneet osallisuutta paljoa opetukseen. Sitten opetin heitä perinteisesti. Pianonsoitossa oppimateriaalia on paljon jo cd-levymuodossa. On myös yksi tietokoneavusteinen pianokoulu: siinä on mukana video soittojasta, teoriapelejä ja vähän hassuttelua. Yllättävän huonosti se otettiin vastaan oppilaiden taholta. Kokemukseni mukaan cd-levyjäkin kuunnellaan vähän. Itse olen hankkinut vapaasta säestyksestä popmusiikkiin itseopiskelupaketteja. Tutustun niihin oppilaita silmällä pitäen ja pidän itseäni koeoppilaana. Huomaan, että niistä opiskelessa kysymyksiä nousee esiin. Varmasti ne sopivat toisille, toisille ei olenkaan. On hyvä, että on monenlaisia tapoja oppia.
VastaaPoista