Aloitus tuntui vaikealta. Luin ensin läpi 3 vuoden takaiset kandivaiheen mediakasvatusmateriaalit. Tutustuin myös useisiin kirjoihin. Mietin myös millaisia reaktioita työpaikalla tapahtui kun puhuin mediakasvatuksesta. Voi sitä vastustusta. Educa -messuilla tänä vuonna oli paljon digi- ja mediakasvatuksesta. Sain sieltä esitteen mediakasvatusprojektista työyhteisössä. Aloittamista vaikeutti myös se, että en ollut ihan varma mistä näkökulmasta pitäisi kirjoittaa. En päässyt yhteiseen tapaamiseemme. Luin toisten kirjoittamia tekstejä useampaan kertaan päästäkseni sisälle mikä oli meidän kysymyksemme.
Aihe vei mennessään. Innostuin. Oli uskomatonta lukea vuonna 1989 julkaistusta YK:n Lastenoikeuksien sopimuksesta, miten meidän aikuisten tulisi osallistaa lapsia tuottamaan ja käyttämään mediaa sekä suojella lapsia haitallisesta mediasta. Onko meillä vaihtoehtoja jättää mediakasvatus väliin?
Todella mielenkiintoista oli myös se, kuinka 3 vuotta vanhat mediakasvatus materiaalit ovat jo vanhoja!!! Tiedän, että silloinen innokas opettajamme opetti aihetta ensimmäistä kertaa. Materiaalit olivat uusia 3 vuotta sitten. Mediataito.fi määritellään eri asioita ja käytetään eri termejä kuin 3 vuotta sitten. Tuntuu, että mediakasvatuksessa ollaan sisäistetty asioita nyt enemmän. Niitä pidetään enemmän kietoutuneena joka päivään. Tämä on minun henkilökohtainen havainto.
Itse opin ettei meillä ole vaihtoehtoja kieltäytyä mediakasvatuksesta. Mediakasvatus on lapsen perusoikeus, koska elämme keskellä mediakulttuuria. Mediaa on joka paikassa. Oli myös erittäin mielenkiintoista kerrata mitä mediakasvatus on ja mitä siinä opetetaan: katsomaan ja kuuntelemaan mediaa kriittisesti, miettimään mitä on jätetty pois ja miksi, kenelle media on suunnattu ja mitä se vaikuttaa toisiin. Mediakasvatus on paljon muutakin kuin digilaitteiden käyttämistä. Varhaiskasvatuksessa digilaitteet eivät olekaan keskiöissä.
Kertasin myös mitä on oppimisympäristö. Vaikka käsite on tuttu, niin ensimmäinen mielleyhtymä siitä minulle on fyysinen ympäristö. Tärkeintä on kuitenkin ihmisten asenteet ja ne tulevat esille sosiaalisessa ja pedagogis-ditaktisessa oppimisympäristö ajattelussa.
Odotan innolla, että kaikki saavat osansa kirjoitettua esseeseen. En malttaisi odottaa ennen kuin pääsemme vertailemaan tuloksiamme.
Minulle esseen kirjoitusprosessi ei ollut yhtä voimaannuttava kokemus. En ole koskaan pitänyt esseen kirjoittamista toimivana ryhmätyöskentelyn tapana. Esseestä on vaikeaa saada ehjää kokonaisuutta ja siihen on vaikeaa saada pohdiskelevaa otetta. Ryhmässä työskennellessä olisi mielstäni paljon muita hedelmällisempiä tapoja työskennellä, joissa ryhmän potentiaali saataisiin paremmin hyödynnettyä. Kuitenkin kommunikointi on toiminut ryhmässämme mielestäni hyvin ja kaikki ovat antaneet panoksensa niin essee- kuin blogityöskentelyyn.
VastaaPoistaOlimme alunperin ajatelleet jakaa esseen kirjoituksessa ala- ja yläkoulun tarkastelun erikseen. Pian kuitenkin huomasimme, että on hyvin vaikeaa löytää lähteitä, joissa nämä kaksi peruskoulun osaa eroteltaisiin. Tämä on mielestäni tietyllä tavalla sääli, sillä ilmiöt, kuten muuttuvat opetuskulttuurit ja oppimisympäristöt, näyttäytyvät varmasti eri tavoin ala- ja yläkoulussa. Esseetä kirjoittaessa oli kiinnostavaa tutustua myös varhaiskasvatuksen ja ammatillisen koulutuksen näkökulmiin. Yksi ryhmämme vahvuuksista on ehdottomasti se, että meissä on opiskelijoita eri koulutusohjelmista. En ollut esimerkiksi tietoinen, että varhaiskasvatuksen puolella on paljon negatiivisia asenteita teknologiaa kohtaan. Mielestäni on tärkeää, että tutustumme myös muiden kouluasteiden ilmiöihin.
Minulle esseen kirjoitusprosessi ei ollut yhtä voimaannuttava kokemus. En ole koskaan pitänyt esseen kirjoittamista toimivana ryhmätyöskentelyn tapana. Esseestä on vaikeaa saada ehjää kokonaisuutta ja siihen on vaikeaa saada pohdiskelevaa otetta. Ryhmässä työskennellessä olisi mielstäni paljon muita hedelmällisempiä tapoja työskennellä, joissa ryhmän potentiaali saataisiin paremmin hyödynnettyä. Kuitenkin kommunikointi on toiminut ryhmässämme mielestäni hyvin ja kaikki ovat antaneet panoksensa niin essee- kuin blogityöskentelyyn.
VastaaPoistaOlimme alunperin ajatelleet jakaa esseen kirjoituksessa ala- ja yläkoulun tarkastelun erikseen. Pian kuitenkin huomasimme, että on hyvin vaikeaa löytää lähteitä, joissa nämä kaksi peruskoulun osaa eroteltaisiin. Tämä on mielestäni tietyllä tavalla sääli, sillä ilmiöt, kuten muuttuvat opetuskulttuurit ja oppimisympäristöt, näyttäytyvät varmasti eri tavoin ala- ja yläkoulussa. Esseetä kirjoittaessa oli kiinnostavaa tutustua myös varhaiskasvatuksen ja ammatillisen koulutuksen näkökulmiin. Yksi ryhmämme vahvuuksista on ehdottomasti se, että meissä on opiskelijoita eri koulutusohjelmista. En ollut esimerkiksi tietoinen, että varhaiskasvatuksen puolella on paljon negatiivisia asenteita teknologiaa kohtaan. Mielestäni on tärkeää, että tutustumme myös muiden kouluasteiden ilmiöihin.
Lähteitä etsiessä törmäsin samaan ongelmaan kuin Kristiina: muutaman vuoden takaiset mediakasvatusmateriaalit ovat jo vanhoja. Löysin esimerkiki lupaavalta kuulostavan teoksen Modernit oppimisympäristöt: Tieto- ja viestintätekniikka opetuksen ja opiskelun tukena (Meisalo, Sutinen & Tarhio). Hylkäsin kuitenkin kirjan, sillä sen julkaisuvuoden 2003 oppimisympäristökäsitys tuskin oisi enää kovin moderni...
VastaaPoistaItselleni tämä oli ensimmäinen kokemus yhteisesti tuotetusta esseestä. Kokemuksena tämä on ollut minulle mieluinen ja mielenkiintoinen. Lisäksi on ollut hyvin mieluista työskennellä eri ikäisten ja taustoisten kanssa tämän työn yhteydessä. Parasta on ollut se, että meillä on hyvin erilaiset näkökulmat opiskeltavaan asiaan.
VastaaPoistaPakko kehua myös koko opintokokonaisuutta, se on hyvin rakennettu ja suunniteltu. Näkyy, että sen eteen on selvästi nähty vaivaa ja aikaa. Hallittu ja selkeä kokonaisuus. Ja mikä tärkeintä, olen oppinut paljon uutta :)
VastaaPoista