Luennon antia
Luennoitsijan oli tänään Matleena Laakso. Hän on kasvatustieteilijä, joka kouluttaa opiskelumaailman ihmisiä (siis ihan koululaisesta rehtoriin) käyttämään digitaalisia viestimiä opetuksessa. Esimerkiksi videoneuvotteluilla voidaan oppilaitoksilla opettaa harvinaisia kieliä ja uskontoja.
Matleena Laakso kertoi omaa taustaansa. Hän on ollut opetuksen kehittämisen hankeissa mukana. Hän tekee oppimateriaalinsa verkkoon vapaasti käytettäväksi. Hänen kotisivunsa on matleenalaakso.fi . Nämä kotisivut on hyvä pitää mielessä, koska Matleena päivittää kokoajan koulutuskalenteria webinaarista eli websaminaareista.
Hänen aineistonsa on vapaasti käytettävissä. Tässä merkkien selityksiä hänen kirjoituksissaan
cc aineisto vapaasti käytettävissä
by aineiston tekijä pitää mainita
sa muokattu tuotos pitää jakaa muille ja antaa samat käyttöoikeudet kuin aineistolla jo on.
Freelancerina hän saa töitä verkostumalla. Erilaisissa seminaareissa ja tapahtumissa hän menee aina vieraiden pöytään. Myös se, että hänellä on materiaalia verkossa, on tuonut opetuspyyntöjä. Katsoimme hänen tuotantoaan SlideShare sivustolta. Sieltä löytyy esimerkiksi avoimia koulutusmateriaaleja
Opettajat pitävät kovasti facebook-ryhmistä. Koulutuksia on vuosittain esim. ITK konferenssi Aulangolla. Lontoossa on vuosittain Bett-messut, siellä oli teema viime vuonna yhteisöllinen oppiminen. Nyt on vallalla maker-kulttuuri eli oppilaat itse tuottavat oppimateriaalia. Halutaan, että oppilaat ovat aktiivisia ja luovat yhteyksiä koulun ulkopuolelle. Halutaan, että oppijat etsivät itse tietoa eivätkä opettele asioita ulkoa.
Harjoittelimme myös miten lisättyä todellisuutta (eli katsotaan todellisuutta linssin läpi eli englanniksi AR) harjoitusradalla. Harmitti, että verkkoon ei päässyt eikä oltu etukäteen voitu tutustua ja ladata ohjelmia kännyköille.
Tiedon tasoja nykyään on henkilökohtainen ja jaettu tieto, fyysinen ja virtuaalinen, formaali, informaali ja non-formaali, globaali ja lokaali. Kyllä on monenlaisia. Kun itse olin pieni, ei tarvinnut tietä kuin lähielämän piiriin kuuluvaa tietoa.
Globaalista kysely opettajille mitä sähköistä teknologiaa he käyttävät eniten. Twitter on ollut kyselyn ykkösenä jo 7 vuotta. Ehkä olisi minunkin aika tutustua siihen. En halua jäädä kehityksestä jälkeen.
Matleena käytti paljon aikaa meidän vakuuttamiseen, että tekniikka ei saa olla isäntä vaan renki eikä tekniikan tarvitse olla niin vaikeaa. Meidän pitäisi olla oppilaita edellä tvt:ssä eli tieto ja viestintä tekniikassa. Teknologia pitäisi sulauttaa arkeen. Tekniikka on opittavissa, vaikka luennolla olikin todella turhauttavaa yrittää päästä kyselyihin ja peleihin, kun verkko tökki.
Hänellä oli myös käytännön vinkkejä ja eri osoitteita jotka tulevat moodle sivuille. Esimerkiksi opetuksen tähtimalli: vain yksi osoite opetukseen ja siinä sitten linkkejä muihin juttuihin.
Opeverkostot.wikispaces.com/Facebook matleenan sivuista
MOBIILIRATA
Luennon loppupuolella suoritimme luentosaliin rakennettua mobiilirataa. Radalla oli rasteja, joissa käytettiin esim. Aurasman ja QR-koodilukijan sovelluksia. Rata oli mielenkiintoinen ja hauska uusi opetusmuoto, mutta aloimme pohtia sen toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta oppimisessa.
Ensinnäkin ongelmana ovat usein toimimattomat nettiyhteydet, kuten saimme tälläkin tunnilla huomata. Suuri osa ajasta meni siihen, että laitteita yritettiin saada nettiin ja niihin yritettiin ladata sovelluksia, jotta rasteja päästäisiin käymään läpi. Tämä olisi varmasti yksi pulmakohta myös oppilaiden kanssa.
Huomasimme myös, että rataa käydessämme huomiomme kiinnittyi teknologian ja sillä synnytettyjen lisättyjen todellisuuksien ihasteluun ja varsinainen oppisisältö jäi vähälle huomiolle. Oppilaiden kanssa teknologian tulisi olla luonnollinen osa opetusta, jotta huomio kiinnittyisi oikeisiin asioihin ja oppimista tapahtuisi. Jotta mobiiliradasta saataisiin toimiva osa opetukseen, tulee opettajan olla hyvin perehtynyt sen käyttöön, radan tulee olla tarkoin rakennettu ja oppilaat ohjeistaa tarkasti. Omien kokemusteni pohjalta tällaisen radan käyttö omalla oppitunnillani tuntuisi varsin haastavalta ja isolta projektilta. Toisaalta, jos oppilaat ovat tottuneet teknologian ja tiettyjen sovellusten käyttöön opetuksessa, sujuu oppiminen mutkattomammin.
Yksi ehdottomasti hyvä puoli mobiiliradan käytössä on se, että oppiminen tapahtuu ulkona pulpetista. Oppilaat saavat kierrellä rasteilta toisille ja oppia yhdessä. Ratoja voidaan rakentaa myös luokkahuoneen ulkopuolelle, vaikkapa luontoon.
MOBIILIRATA
Luennon loppupuolella suoritimme luentosaliin rakennettua mobiilirataa. Radalla oli rasteja, joissa käytettiin esim. Aurasman ja QR-koodilukijan sovelluksia. Rata oli mielenkiintoinen ja hauska uusi opetusmuoto, mutta aloimme pohtia sen toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta oppimisessa.
Ensinnäkin ongelmana ovat usein toimimattomat nettiyhteydet, kuten saimme tälläkin tunnilla huomata. Suuri osa ajasta meni siihen, että laitteita yritettiin saada nettiin ja niihin yritettiin ladata sovelluksia, jotta rasteja päästäisiin käymään läpi. Tämä olisi varmasti yksi pulmakohta myös oppilaiden kanssa.
Huomasimme myös, että rataa käydessämme huomiomme kiinnittyi teknologian ja sillä synnytettyjen lisättyjen todellisuuksien ihasteluun ja varsinainen oppisisältö jäi vähälle huomiolle. Oppilaiden kanssa teknologian tulisi olla luonnollinen osa opetusta, jotta huomio kiinnittyisi oikeisiin asioihin ja oppimista tapahtuisi. Jotta mobiiliradasta saataisiin toimiva osa opetukseen, tulee opettajan olla hyvin perehtynyt sen käyttöön, radan tulee olla tarkoin rakennettu ja oppilaat ohjeistaa tarkasti. Omien kokemusteni pohjalta tällaisen radan käyttö omalla oppitunnillani tuntuisi varsin haastavalta ja isolta projektilta. Toisaalta, jos oppilaat ovat tottuneet teknologian ja tiettyjen sovellusten käyttöön opetuksessa, sujuu oppiminen mutkattomammin.
Yksi ehdottomasti hyvä puoli mobiiliradan käytössä on se, että oppiminen tapahtuu ulkona pulpetista. Oppilaat saavat kierrellä rasteilta toisille ja oppia yhdessä. Ratoja voidaan rakentaa myös luokkahuoneen ulkopuolelle, vaikkapa luontoon.
Vesan puheenvuoro lopussa teille poissaolleille tiedoksi:
oppimistehtävä: webinaari linkki, tarkempi tutustuminen yhteen
mitä hyvää ja huonoa blogityöskentelyssä, olisitko valmis jatkamaan omassa työssäsi.
Moodle alueelle helmikuussa essee ohjeet. etsi lähde tai pari
Olin itse Saksassa juuri uuden vuoden vaihteessa kouluttautumassa koulujen kehittämisestä ja kas, täällä tuli esille tuo Maker -kulttuuri. Meidän piti viikolla opetelluista aiheista tuottaa itsetyöpajoja, joissa luotiin sisältö itsehankkimalla tiedolla. Toki vastoin oppimisympäristön mullistuksen ajatuksia ja digitalisoitumisen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia ei pitänyt käsitellä, vaan lähestymistapa oli päinvastainen: materiaalia opetuksen järjestämiseen ei ollut paljoa ja kaikki piti aloittaa karsitusta. Ideana oli löytää keppi ja kivi aikaisten menetelmie kautta ne hyödyt, joita digitaalinen vallankumous tuo. Kuinka välttämätöntä murros tosiaankin on.
VastaaPoistaNappia painamalla, hiirtä klikkaamalla. Mun mielestäni juuri se pelon kulttuuri uhkaa ehkä eniten muuttuvien oppimisympäristön mahdollisuuksia: kaikki pyrkivät olemaan ajantasalla muutoksissa, mutta se on ristiriitaista yhteiskunnassa jossa resurssit jakautuvat epätasaisesti. Se on myös ristiriitaista, sillä oppimisympäristöissä pyörivät ihmiset jotka ovat lähtökohdiltaan erilaisia. Pelon kulttuuri. Pois omalta epämukavuusalueelta. Se on ajatus joka meille ruokitaan lapsena. Et opi luistelemaankaan jos et välillä kadu. Pakko oli minunkin joskus etsiä tieto, oli se sitten alkuun tietosanakirjasta tai googlesta, että mikä on SlideShare tai sähköinen opiskelufoorumi.
Poimin Laakson luentokalvoista asioita, jotka itse koen merkityksellisiksi. Videoneuvottelun hyödyntäminen opetuksessa on yksi esimerkki siitä, kuinka opetusmenetelmien on vastattava uuden ajan asettamiin haasteisiin. Nykyaikaa leimaa moninaisuus. Videoneuvottelun avulla myös harvinaisempiin kieli- ja uskontoryhmiin kuuluvat pystyvät opiskelemaan omaa kieltään ja uskontoaan. "Digital leaders" eli oppilaat, jotka auttavat opettajia ja muita oppilaita on mielestäni oivallinen käytäntö, joka tunnistaa ja käyttää tehokkaasti hyödyksi oppilailla jo olemassa olevaa digitaalista osaamista sekä tukee heidän toimijuuttaan. Keskeinen teema uusissa opetussuunnitelman perusteissa on autenttinen oppiminen. Tämä näkyy myös opetusalan asiantuntijoiden näkemyksessä kehityssuunnasta: oppimisessa halutaan korostaa todenmukaisuutta, mikä ilmenee todenmukaisina tutkittavina ongelmina, asiantuntijatiimien tapaan tehtävänä yhteistyönä, projektien konkreettisina tuotoksina sekä erilaisten tietolähteiden ja teknologian hyödyntämisenä. Mielestäni tämä kehityssuunta on oikea. Yksi opetusteknologian trendi tällä hetkellä on oppijoista halutaan kuluttajien sijaan sisällön tuottajia. Haasteena tässä on muun muassa se, että opettajan rooli on käsitettävä uudella tavalla. Esimerkit QR-koodien käytöstä koulurakennuksissa olivat innovatiivisia. Niiden kautta avautui pääsy erilaisiin opasteisiin ja ohjeisiin. Kuvittelen, että koodit palvelevat hyvin tarkoitustaan. Toisaalta jäin miettimään, kuinka moni tosiasiassa lukee ohjeet koodin takaa.
VastaaPoistaHävettää myöntää, mutta webinaari eli verkkoseminaari oli minulle uusi käsite. Tutustuin Jyväskylän yliopiston "Jaettu luovuus ja asiantuntijuus" -webinaariin, erityisesti sen toiseen osaan "Saat, kun jaat - jakamisen viisaus opetuksen ja oppimisen verkostoissa" (http://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/muut/eeducation/eeducation-26-5-2015). Siinä Anne Rongas kertoi, mikä sai hänet luomaan omat opetuskotisivut: "Turhaudun, kun koen tekeväni samaa, mitä sadat muutkin opettajat yksin samaan aikaan tekevät.” Yksin tekemisestä on päästävä yhteiseen, sillä "jaettu tieto ei puoliinnu". Osaamisen ja luovuuden jakamisessa teknologia ei ole itsetarkoitus, vaan motivointi, ilo, luovuus, keskustelu ja reflektointi. Rongas nimesi kolme tärkeintä foorumia, joihin opettajan kannattaa verkottua: Facebook, blogit ja Twitter. Ainakin kahta ensimmäistä voin hyvinkin kuvitella itse hyödyntäväni tulevassa työssäni.
Blogityöskentely on osoittautunut yllättävän näppäräksi toimintamuodoksi. Toki sekin edellyttää neuvottelua myös blogin ulkopuolella, ja joskus pitkähköjä blogitekstejä voi olla puuduttava lukea. Tietysti blogia voi elävöittää ja jäsennellä esimerkiksi kuvilla tai muilla keinoilla. Blogityöskentelyn hyviä puolia ovat matala osallistumiskynnys sekä se, että kukin voi itse määritellä, minkä verran siihen käyttää resursseja.
Webinaarit ovat itselleni tuttu ja käytetty tiedon välityksen väline. Siksi olen hiukan ihmetellyt miksi Tampereen yliopiston luennoista ja seminaareista ei tehdä tallenteita, joita voi katsoa itselle sopivana ajankohtana. Itselleni oppiminen soveltuisi vielä huomattavasti paremmin, mikäli näin olisi. Työssäkäyvänä opiskelijana ei aina ole mahdollisuuksia osallistua kaikille luennoille tai seminaareille. Mielestäni opinnoissa voisi myös hyödyntää paremmin interaktiivista etäyhteyttä.
VastaaPoistaBlogin tekeminen on ollut omaa oppimistani edistävää. Toki pohdin, että olenko aina osannut laittaa sinne oikeita ja ”julkaistavia” juttuja, mutta näillä mennään. Olen lisäksi pohtinut, että mitä asioita meidän olisi pitänyt blogiin laittaa, jotta siitä lukio-opiskelijat myös hyötyisivät. He kun ilmeisesti jatkossa lukevat näitä meidän juttuja.
Tästä nähdään, että kokemukset digimenetelmien toimivuudesta ovat moninaiset. Mun mielestä mobiiliratakokemusta lukiessa, tulee opiskelijalle pohdinnan paikka siinä, että kuinka opettajana toimin jos opetussisältö ei toimikaan oletetusti. Opetuksen sujuvuus täytyy olla yksi kriteeri kun pohditaan tekniikan kokonaisvaltaista käyttöönottoa oppitunneilla , ja opetus kuinka varmistetaan silloin kun suunniteltu sisältö on pelkän tekniikan ja laitteiden varassa, eikä tekniikka opetustilanteessa toimikaan? Tämä haastaa joustavan sisällön suunnitteluun. Tällöin perinteisiä metodeja tarvitaan digimenetelmien rinnalla.
VastaaPoistaOlen digitallenteiden kannalla, sillä itselläni on ainakin monesti tilanne jolloin oppimateriaaleihin pitää päästä käsiksi etänä. Blogityöskentely on mielekästä, sillä kaikki meistä ovat toki erilaisia kirjoittajia,ja ajatukset on kirjattu lähtökohtaisesti siltä pohjalta miten itse näkee kyseisen aiheen. Mutta yhteisöllisyys ja kommentointi myös muokkaavat jokaisen alkuperäisiä käsityksiä hiukan uudelleen, ainakin omassa oppimisessa o käynyt niin.