sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Luento 14.1.

Luennon johdattelemana päädyimme siihen, että blogissa viritetään keskustelua seuraavista teemoista:
  • Millaisia ovat tulevaisuuden oppimisen taidot?
  • Digitaalinen kuilu

Millaisia ovat tulevaisuuden oppimisen taidot

Informaation määrän lisääntyminen ja sen saatavuuden helppous pistää miettimään, millaisia tulevaisuuden oppimisen taitoja meidän tulisi itsellemme kehittää? Miten opimme hyötymään ympäröivästä tiedosta tehokkaasti ja fiksusti? Yhteiskunnallisena oletuksena on, että digitalisaatio lisää tiedon saatavuutta ja avoimuutta ja, että se lisää tätä kautta tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Näin ei kuitenkaan välttämättä käy, mikäli kaikilla ei ole riittävää osaamista, välineitä tai yhteyksiä, jotka mahdollistavat tiedon saannin.  

Tieto muuttuu ja kehittyy kiihtyvällä vauhdilla, miten muutokseen opitaan suhtautumaan tai miten se osataan hyödyntää itseä tai yhteisöä parhaalla mahdollisella tavalla? Miten tiedon ”sekamelskasta” löydämme oikean ja oleellisen? Miten tieto esitetään, jotta se on kaikille ymmärrettävää?

Itseäni on enemmän ja enemmän alkanut kiinnostamaan yhteisesti jaettu tieto, osaaminen ja kehittäminen. Tällä hetkellä yritykset hankkivat omille tuotteilleen mallisuojia ja patentteja, jotta tuotteet ovat, kopioinnin estämiseksi, mahdollisimman hyvässä suojassa. Kiehtovaa ja uutta minusta on ajatus, kuten esimerkkinä Hyperloop-kapselin kehittämisessä on tehty, että tuote jaetaan verkossa siten, että se on kaikkien halukkaiden muokattavana ja kehitettävänä. Hyödytään siis mahdollisimman tehokkaasti siitä osaamisesta mitä meillä on yhteisesti olemassa. Tietoa ei siis ”pihdata”, vaan pyritään hyödyntämään se yhteisesti.

On helppo uskoa ja vakuuttua siitä, että tulevaisuuden avaintaitoja ovat:
  • nopea ja jatkuva oppiminen
  • joustavasti muutettava identiteetti
  • tiedon hankinta, käsittely ja tuottamisen taidot
  • yhdessä oppiminen taidot
  • metataidot, kuten esim. ongelmanratkaisukyky, luovuus, tiedon hyödyntäminen ja tietokriittisyys
  • itsearviointitaidot


Lopuksi mieltäni jää askarruttamaan ajatus, että opetetaanko me näitä asioita lapsillemme? Entä onko nämä taidot kaikkien haltuun otettavissa? 

Digitaalinen kuilu

Digitaalisen tiedon hyödyntämisessä tarvitaan soveltuvia välineitä, taitoa ja motivaatiota. Voidaankin sanoa, että digitaalinen kuilu ilmenee, mikäli jokin näistä edellä mainituista tekijöistä uupuu. Sanomalehti-sukupolven 1930-1950-luvulla syntyneillä ja 2000-luvulla syntyneillä diginatiiveilla on aivan eri lähtökohdat tämän päivän informaatioympäristöihin. Sukupolvien välinen kuilu on hyvin ilmeinen ja ikääntyvät saattavat helposti jäädä digitaalistuvien palvelujen ja informaatioympäristöjen ulkopuolelle. Samoin koen olevan lapsilla, nuorilla tai aikuisilla joilla ilmenee oppimiseen liittyvää problematiikkaa. Onko tieto esteetöntä, helposti ymmärrettävää ja helposti löydettävissä? Hankala näen myös sen, että kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia päästä hyödyntämään digitalisaation mahdollisuuksista, uupuvan välineistön vuoksi.


7 kommenttia:

  1. Tärkeitä tulevaisuuden oppimisen taitoja ovat ehdottomasti tiedon hankinnan ja soveltamisen taidot, yhdessä oppimisen taidot sekä ongelmanratkaisukyky. Nämä taidot ovat toki tärkeitä jo tänäpäivänä, mutta uskon niiden merkityksen korostuvan tulevaisuudessa yhä enemmän. Mielestäni myös opettajankoulutuksessa nämä tulevaisuuden oppimisen taidot tulisi ottaa paremmin huomioon, jotta saisimme siirrettyä uusia taitoja entistä sujuvammin myös koulumaailmaan. Koulu ja opettajankoulutus laahaavat usein kehityksen jäljessä, vaikka niiden tulisi pikemminkin olla edelläkävijöitä tällä saralla. Mielestäni kaikki taidot eivät ole välttämättä haltuun otettavissa yhdellä ihmisellä. Eikä tämä mielestäni ole edes tarpeellista. Yksilöillä on omat persoonalliset vahvuutensa, joita hän voi myös oppimisen taitojen kohdalla hyödyntää. Yksilöiden erityisosaamista taasen voidaan hyödyntää juurikin tietoa ja osaamista jakamalla.

    Digitaalisen kuilun ongelma on nähtävissä myös koulumaailmassa. Vaikka tämän päivän peruskoululaiset ovat ns. "diginatiiveja", ovat yksilöiden väliset erot digitaidoissa suuria. Osa lapsista ja nuorista käyttävät sujuvasti sosiaalista mediaa sekä päivittäisessä käytössä olevia erilaisia sovelluksia. Toiset lapset eivät käytä digitaalisia välineitä yhtä sujuvasti ja tämä ei välttämättä johdu taloudellisista syissä tai oppimisvaikeuksista. Vanhemmat asettavat lapsilleen hyvin erilaisia rajoja teknologian ja sosiaalisen median käyttöön. Osa lapsista saa leikkiä tableteilla ja surffailla netissä mielenmäärin, kun taas toisille netin käyttö ja digitaalisten välineiden kanssa käytetty aika ovat hyvin rajattuja. Ensin mainitut lapset saattavatkin päällisin puolim olla etevämpiä laitteiden ja somen käytössä, mutta mitä taitoja hän oikeastaan on oppinut? Tarvitseeko alakoululaisten osata käyttää Ipadia tai periscopea? Osataanko teknologiaa hyödyntää oppimisessa ja tiedonhankinnassa, vai onko se vain väline, josta saadaan helppoa ja kivaa ajan vietettä liikkumisen ja leikkien kustannuksella? Näitä seikkoja sekä vanhempien että opettajien tulee pohtia omassa kasvatustyössään.

    VastaaPoista
  2. Olin viime viikolla kokouksessa, jossa toisen yhdistyksen puheenjohtaja valitti yhteydenpito ongelmista. Hänen yhdistyksessään on 70 jäsentä ja vain 5 on sähköposti ja kännykkä. Vaikka maailma muuttuu, pitää silti pitää yllä vanhojakin kommunikaatiomalleja. Edistämme eriarvoisuutta, jos emme ota huomioon niitä jotka eivät pysy kehityksessä mukana.

    VastaaPoista
  3. Tämä on totta! Kaikenlainen yhteydenpito on edelleen tarpeen. On hyvä myös pohtia kuinka "äkäisesti" joitakin asioita tulee kommentoitua tai päätettyä sähköisen välineet kautta, kun se tänä päivänä on niin helppoa. Joskus on hyvä nukkua yön yli ennen kommentointia tai päätöksen tekoa ;)

    VastaaPoista
  4. Tälläkin kurssilla minulle on ollut erittäin haastavaa päästä kirjoittamaan tähän blogiin. Gmail- osoitteeni oli unohtunut ja meni pari viikkoa ennenkuin monen osoitteen kautta pääsin blogiin. TOSI TURHAUTTAVAA... Samoin luennoilla en ole päässyt verkkoon. tulee vain paha mieli tällaisista oppimismuodoista toisaalta nyt on mahdollista kirjoittaa tekstiä viikko luennon jälkeen eli sitten kun tekniikka toimii, on se hyvä. Olen kirjoittanut monta ryhmäesseetä verkossa ja ollut tyytyväinen.

    VastaaPoista
  5. Mä jotenkin koen, että nykyajan nuorille tuo digitalisoituminen ja tieto ja viestintäteknologiaan painottuvat oppiminen, näyttäytyy ehkä vähän liikaakin somen ja muun foorumi ja yhteysmuotoisen kanssakäymisen kautt ( instagram, Facebook ym). Eikä kaikkea pidäkään oppia ja hyödyntää helpoimman ja hallittavan kautta, kyllä ainakin itse koen, että padletit, blogityöskentely ym. mitä tässä on nyt käyty läpi, olisi ilman tätä kurssityöskententelyä voinut ohittaa tuntemattomana mahdollisuutena omassa oppimisessa.

    VastaaPoista
  6. Ja digitaalinen kuilukin syntyy helpommin, jos tietotekniikan käyttöä rajataan, jos jatkuvasti hoetaan ettei sitä saa tai voi käyttää tuohon ja siihen, kasvatammeko lapsistamme suoraan ajattelijoita, jotka pohtivat että emme tarvitse kehitystä, mikä taas näyttäytyy muussa yhteiskunnassa niin, ettei kyseisillä yksilöillä ole valmiuksia hallita tarvittavia viestintätaitoja. Mutta hahaa, on se jännä, juuri pääkaupunkiseudulle työnhakulomakkeita täyttäessäni, ison sivun muodosti tietotekninen osaaminen ja meni sormi suuhun esimerkiksi siinä kohdaassa, että mikä on Access :D

    VastaaPoista
  7. Näistä tuli mieleeni ajatus, että kehityksen kelkassa pysyminen vaatii kasvattajalta usein oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista.

    Oheismateriaaleja lueskellessani mielessäni heräsi puolestaan seuraavia ajatuksia: Batesin luku perustavanlaatuisesta muutoksesta kasvatuksessa ja koulutuksessa on oivallinen. Oppilasmäärien kasvaessa opetus keskittyy enemmän tiedon siirtämiseen kuin tutkivan ja kysyvän asenteen luomiseen, kriittisen ajattelun kehittämiseen ja vaihtoehtoisten näkökulmien esittämiseen, vaikka juuri näitä taitoja tarvitaan informaatioyhteiskunnassa. Pedagogisen osaamisen merkitys on entistä suurempi: kun asiasisällöt ovat helposti saatavilla, oppijat kaipaavat opettajalta enemmän pedagogista tukea kuin tietoon perustuvaa asiantuntemusta. Kasvattajan on nähtävä, milloin teknologian käyttö opetuksessa on tarkoituksenmukaista. Myös toinen lähde, Hintikan raportti, käsittelee pedagogisten toimintakulttuurien muutosta. Raportti keskittyy sosiaaliseen mediaan ja sen vaikutuksiin siihen, millaista oppiminen on seuraavalla vuosikymmenellä.

    VastaaPoista