Päivi Svärd esitteli luennolla 21.1. yhtä avointen oppimisresurssien muotoa, MOOC-kursseja. Itselleni termi ei ollut täysin vieras, sillä olin törmännyt siihen eräällä toisella kurssilla, jolla joku kertoi lyhyesti, mistä ilmiössä on kyse. Tämän perusteella ennakkokäsitykseni aiheesta ennen luentoa oli se, että MOOC on verkossa suoritettava kurssi, jolle voi osallistua suuri määrä opiskelijoita. Käsitykseni sai vahvistusta ja tarkentui. MOOCeilla tarkoitetaan suurelle osallistujamäärälle suunnattuja vapaita ("free") eli ilmaisia ja kaikille avoimia kursseja, joiden opetusmateriaali on hajautettu verkkoon. Niissä on matala osallistumiskynnys, mikä johtuu osittain siitä, että kurssin keskeyttämisestä ei seuraa sanktioita. Tällaisten kurssien vahvuuksia ovatkin juuri matala osallistumiskynnys ja opiskelun omaehtoisuus. Periaatteessa kuka tahansa voi osallistua juuri itseään kiinnostavalle kurssille, ilman sosiaalisia tai suorituspaineita. Sanktiottomuus on kuitenkin saanut osakseen myös kritiikkiä, sillä MOOC-kurssien keskeyttämisprosentti on yleensä suuri. Uhkana voidaankin nähdä se, että kyky pitkäjänteiseen ponnisteluun heikkenee. Se, että yksilö voi ilmoittautua kurssille, muodostaa jonkinlaisen kokonaiskuvan sen sisällöistä, valikoida ja painottaa aiheita kiinnostuksensa mukaan ja määritellä itse osallistumisensa intensiteetin, vahvistaa nyky-yhteiskunnassa vallitsevaa silmäilyyn perustuvaa ja nopeutta korostavaa tiedonhankintatapaa. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole uhka, sillä avointen verkkokurssien toimintaperiaatteen ansiosta yksilö voi keskittää tarmonsa juuri sellaisten aiheiden opiskeluun, jotka ovat hänelle itselleen merkityksellisiä. Tällöin opiskelu on mielekästä ja yksilö todennäköisemmin myös suorittaa kurssin loppuun.
Svärdin mukaan MOOC-kursseja järjestävät korkeakoulut, kaupalliset toimijat, yleishyödylliset ja vapaan sivistystyön organisaatiot. Niitä voidaan suorittaa vaikkapa muun opiskelun sijasta tai ohella, harrastuksena, ammattitaidon täydentämiseksi tai verkostoitumisen takia. Tällaiseen avoimeen oppimisresurssiin voidaan päätyä esimerkiksi siksi, että halutaan mahdollistaa opiskelu, edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tutkia oppimista tai rekrytoida opiskelijoita. Taustalla voi olla myös kaupallisia tai ideologisia intressejä, mikä on yksi MOOCien uhkatekijä. Opiskelijalta vaaditaan kriittisyyttä, jotta hän pystyy havaitsemaan opetuksen motiivit, esimerkiksi kurssin mahdollisen rahoittajan vaikutukset kurssisisältöihin.
Opintopiiriryhmässä tutustuimme pikaisesti Courseran (https://www.coursera.org/) tarjontaan ja hieman tarkemmin erääseen kurssiin, jonka nimi oli "How to change the world". Kiinnostukseni heräsi, enkä ihmettele ollenkaan, että ihmiset intoutuvat osallistumaan MOOC-kursseille. Laajasta valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin tarkemman tutustumisen arvoista. Pohdimme kuitenkin sitä, ovatko kurssit sittenkään täysin avoimia. Ne kun yleensä pidetään englanniksi. Tämä rajaa osallistumisen mahdollisuuksia. Kielitaidon lisäksi tarvitaan oppimistaitoja, lähinnä itsesäätelytaitoja.
Löysimme netistä MOOCeja käsittelevän, vuonna 2010 julkaistun tutkimusartikkelin "The ideals and reality of participating in a MOOC (http://www.lancaster.ac.uk/fss/organisations/netlc/past/nlc2010/abstracts/PDFs/Mackness.pdf), jonka ovat kirjoittaneet Jenny Mackness, Sui Fai John Mak ja Roy Williams. Tutkimuksessa selvitettiin eräälle kanadalaisen yliopiston järjestämälle MOOC-kurssille osallistuneiden kokemuksia suhteessa konnektivismin neljään periaatteeseen, jotka ovat autonomia, moninaisuus, avoimuus ja vuorovaikutus. Tutkimus vahvisti näiden periaatteiden olevan MOOCin piirteitä. Samalla tutkimus kuitenkin paljasti, että niihin liittyy paradokseja: mitä autonomisempi, moninaisempi ja avoimempi kurssi on ja mitä vahvemmin oppijat ovat yhteydessä toisiinsa, sitä todennäköisemmin heidän oppimistaan rajoittavat struktuurin, tuen ja maltillisuuden puute, ja sitä enemmän he hakeutuvat perinteisiin opetusryhmiin (vastakohtana avoimelle verkostolle). Itse arvelen ilmiön selittyvän sillä, että kurssille osallistuneiden oppimistaidot eivät olleet riittävän vahvat. Heiltä siis odotettiin enemmän itseohjautuvuutta.
Kaikista edellä mainituista kriittisistä näkökulmista huolimatta näen MOOCeissa enemmän potentiaalia kuin uhkia tai heikkouksia.
Itselleni MOOC-termi oli täysin uusi ja vieras, joten kävin tutustumassa MOOC.fi-sivuston kautta aiheeseen enemmän. Näin luennolta poissaolleena huomaan, että mindmeister –esitys ei toimi kovin hyvin itsenäisesti suoritettavassa opiskelussa. Pääsin lopulta kuitenkin perille mistä on kyse. Reeta on lisäksi blogi-tekstissä hyvin avannut asiaa, kiitos siitä.
VastaaPoistaMassive Open Online Courses eli lyhyesti MOOC on rantautunut myös Suomeen, Stanfordin yliopiston järjestämän tekoälykurssin innoittamana, vuonna 2011. Näyttää kuitenkin siltä, että tällä hetkellä avoimessa verkossa tarjoaa ainoastaan Helsingin yliopisto kursseja. MOOC.fi-sivuston mukaan tarjolla olevat kurssit vastaavat yliopistojen pääaineopiskelijoiden suorittamien kurssien tasoa ja kurssien suorittamisella voi edistää omaa pääsyä opiskelemaan yliopistoon. Nykyään MOOC-kursseja on tarjolla ympäri maailman, joiden kautta pääsee satoihin yliopiston kursseihin käsiksi. Nämä kurssit ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Näistä muutama mainitakseni: www.edx.org, www.coursera.org, www.udacity.com ja www.futurelearn.com.
Itseohjautuva opiskelu ei silti ole kaikkien juttu, vaan osalle sopii perinteiset opettamisen tavat paremmin. Tästä syystä on hyvä pitää yllä perinteisiä tapoja oppia ja opettaa. Eniten minulle aiheutuu huolta siitä, etä miten sosiaalisten- ja ryhmätyötaitojen käy, jos oppiminen tapahtuu vain ja ainoastaan verkossa? Vaikka verkossa hyödynnetään tarvittaessa toisia, se ei ole sama asia kuin ”face-to face” tapahtuva vuorovaikutus.
Kriittisistä näkökulmista huolimatta avoimet oppimisympäristöt mahdollistavat joustavan tavan oppia. Mahdollisuuden opiskella omien aikataulujen ja mielihalujen mukaan, ei voi mitenkään vähentää oppimisen tasoa, päinvastoin. Ajallisen hyödyn lisäksi on kyse taloudellisesta hyödystä, joka syntyy siitä, että kurssit ovat ilmaisia, suoritetaan mahdollisesti kotoa ja ovat verkossa saatavilla ”any time”. Kouluun tekemätön matka on ympäristöteko. Taidan Reetan tavoin tutustua tarjolla oleviin avoimiin kursseihin!
Minä olin tunnilla ja innostuin MOOCista. Kotona vielä tuntikausia tutustuin kurssitarjontaan ja esittelin sitä myös 21-vuotiaalle tytölleni, joka vielä etsii opiskeluapaikkaa. Helsingin yliopiston ohjelmointikurssit eivät ole häntä varten, mutta Ammattikorkeen digitaaliseen nuorisotyöhön yritin häntä innostaa. Luin sivuja hänelle. Tyttäreni vierasti tuollaista oppimisympäristöä. Itse mietin kovasti taidehistorian kursseja. Yksi syy miksi kurssit jää kesken, on varmasti se, että jos kurssista ei tarvitse todistusta niin miksi ponnistella tehtävien kanssa.
VastaaPoistaTutkimuksessa esiinnousseet paradoksit ovat mielestäni ymmärrettäviä. Näin avoimessa ja vapaassa oppimisympäristössä oppijalta vaaditaan paljon itsekuria, motivaatiota ja paneutumista, jotta oppimista tapahtuu. Kuten Reetta jo mainitsi, kurssille osallistuneilta vaaditaan vahvoja oppimistaitoja. Toisille opiskelijoille MOOC-kurssit tarjoavat kaivattua monipuolisuutta ja vapautta, mutta toisilla näin itsenäinen opiskelu ei toimi. Tutkimuksen tuloksista onkin nähtävissä, että kurssin tarjoamaan autonomiaan suhtauduttiin eri tavoin. Suurin osa piti autonomiaa kurssilla erittäin tärkeänä, mutta osa olisi kaivannut enemmän opastusta ja kokivat kurssin olevan liiankin vapaamuotoinen. Itse kuuluisin varmasti niihin opiskelijoihin, jotka kaipaisivat kurssiin selkeää rakennetta ja opastusta autonomian sijaan.
VastaaPoistaJäin myös pohtimaan MOOCissa toteutettavaa oppilaan arviointia ja opiskelun ja oppimisen laatua, jos itseohjautuvuus kurssilla on suuressa roolissa. Kun kuitenkin miettii, että tälläkin kyseisellä kurssilla toimimme monessa eri ryhmässä ja monella eri blogialustalla ym. opettajalta vaaditaan laadun ja arvioinnin tarkastelua aika paljon laajalti enemmän. Eli ei pelkästään oppilaalta vaadita paljon, opettajan toiminnan kuitenkin kurssin järjestämisestä niin että se palvelee oppimista ja niin että se arvioidaan todenmukaisesti oppilaan osaamisen nähden, toki arvioinnista keskustellaan tästä näkökulmasta ihan kontaktiopetuksessakin. Mutta jotenkin hullua opiskelijana välillä ajatella sitä, millä ihmeellä opettajat saavat nämä massakurssit tarkistettua ja arvioitua, kun niilläkin kurssisisällöt ovat laajat ja niitä toteutetaan hyvin usein näin etänä ja vähän sieltä mistä tarjotaan.
VastaaPoista